Index / RPG

Kohti tuntematonta

Maailman laidalla kohoaa jättiläismäinen muuri. Tieto siitä kuka muurin rakensi ja mitä sen takana lymyää on hävinnyt aikoja sitten. Muuria hallitsee salaperäinen Muurin veljeskunta, joka maksua vastaan sallii seikkailijoiden käydä sen toisella puolella. Monesti nämä uteliaat vain häviävät. Mutta ne jotka palaavat tuovat usein mukanaan merkillisiä aarteita ja uskomattomia kertomuksia hirviöistä ja taikuudesta.

Kohti tuntematonta on kaikille avoin OD&D-henkinen, fantasia-roolipelikampanja jota vedän keskiviikkoisin Espoon Entressen kirjastossa. Tässä on pelaajien säännöt ja hahmolomake. Lomakkeen on alunperin piirtänyt David Larkins.

Pelipäiväkirja

Sessio 1

Ryhmä: Amazon, Eetu, Nob, Timo, Vanny (RIP), Reynolds

Seikkailijat löysivät aution linnakkeen. Vanny menehtyi sisäänkäynnin keihäsansassa. Portaikossa lymyilevä vampyyrimuraatti oli lähellä tappaa Reynoldsin ennen kuin se kukistettiin.

Sessio 2

Ryhmä: Amazon, Eetu, Nob, Reynolds, Timo

Seikkailijat päättivät palata linnakkeelle. Toisella kerroksella he löysivät juhlasalin täynnä lumottuja luurankoja ja tuopin joka ei tyhjene. Kolmas kerros oli velhon työhuone. Velhon, Fegeyuksen, päiväkirja sisälsi vihjeitä kääpiöiden kadonneesta kaupungista, Gh'loriasta.

Timo vapautti demonin taikakehästä. Reynolds näytti taitonsa harpunsoitossa. Nob menetti pikkusormensa kun hän harkitsemattomasti työnsi sen purkkiin joka sisälsi vihreää limaa.

Ryhmä palasi reput täynna arvokkaita kirjoja joiden avulla Amazon ja Nob oppivat ensimmäiset loitsunsa ja ryhmällä oli varaa hankkia hevoset. Hämmästyneet portinvartijat väittivät heidän olleen poissa yli puoli vuotta...

Sessio 3

Ryhmä: Eetu, Nob, Reynolds, Timo

Tällä kertaa seikkailijat ohittivat linnakkeen koska he pelkäsivät että lohikäärme oli muuttanut sinne. Sillan vieressä he löysivät kuolettavasti haavoittuneen kentaurin (Aslan) joka pyysi heitä pelastamaan hänen poikansa susilla ratsastavilta peikkolaisilta.

Ryhmä aloitti oitis takaa-ajon joka vei heidät joen yli lähellä sijaitsevaan vuoristoon. Yksi hevosista katkoi jalkansa vaikeassa maastossa ja se oli pakko lopettaa. Jäljet johtivat luolan suulle ja tässä seurasi pitkä taistelu peikkolaisten sotureita ja heidän susia vastaan. Kaikki ryhmässä osoittivat taistelutaitonsa, mutta etenkin Timon rohkea käytös kun hän suojasi muuta ryhmää susilaumalta herätti kunnioitusta.

Taisteltuaan tiensä alakerrokseen, ryhmä kohtasi peikkolaisten päällikkön ja noidan. Timo yritti neuvotella kentaurin vapauttamisesta, mutta kun tämä ei tuottanut tuloksia Nob yritti lumota päällikön. Taika kuitenkin epäonnistui ja noita otti Nobin panttivangiksi omalla lumouksellaan. Tässä vaiheessa ryhmä päätti että neuvottelut olivat ohi ja Eetu ja Reynolds tappoivat noidan jousilla, samalla kuin Timo tappoi päällikkön lähitaistelussa.

Peikkolaisten paetessa ryhmä pelasti nuoren kentaurin (Levi) ja suuntasivat kohti tämän kotikylää Mustassa metsässä. Matkalla he pysähtyivät tuhkaamaan Levin vanhempien ruumiit. Kuultuaan lapsenlapsensa kertomuksen Kentaurien kuningas (Oslan) osoitti kiitollisuutensa ryhmälle tarjoamalla heille turvallisen yösijan.

Sessio 4

Ryhmä: Amazon, Eetu (RIP), Reynolds, Timo

Levättyään ryhmä otti osaa kentaurien kolmipäiväiseen suruseremoniaan. Hyväksymisen juhlassa osa seikkailijoista saivat niin toivottua, kuin ei-toivottua, huomiota nuorilta kentauritammoilta.

Suruseremonian päätyttyä kuningas Oslan otti aikaa keskustella ryhmän kanssa lähigeografiasta ja historiasta. Kuningas kertoi myös että useampi varsa oli lähiaikoina hävinnyt metsässä, jälkiä jättämättä.

Kentaurien druidi, Hardan, suunnitteli matkaa läheiselle taikakehälle jossa hän ja hänen oppilapsensa yrittäisivät manata vision joka selvittäisi mikä vaara kentaureja uhkaa. Ryhmä tarjosi oitis apuaan ja niin sovittiin että seikkailijat muodostaisivat osan druidien varjovahdista.

Varjovahtien tehtävä rituaalissa selvini nopeasti kun ryhmä joutui avustamaan kentaurien sotureita taikakehän puolustamisessa pahoja voimia vastaan. Useasta läheltä piti tilanteesta selvittiin lopulta yhdellä kentauri-tappiolla, mutta Timo haavoittui taistelussa kalmankantajia vastaan ja kantaa nyt vakavaa sairautta.

Druidien visio koski kirottua haltiakuningatarta, Bathorielia.

Sessio 5

Ryhmä: Eetu, Nob, Reynolds, Timo

Timon sairaus huolestutti ryhmää, mutta onneksi Nob oli palanut. Keskusteltuaan asiasta druidi Hardanin kanssa ryhmä lähti metsään etsimään parantavaa yrttiä.

Ryhmä löysi yrtin puolen päivän haun jälkeen, mutta tuli samalla vaarallisen lähelle haltioiden kuollutta kaupunkia. Koska Nobin valmistama lääkejuoma näytti tehoavan, päätti ryhmä tutkia kaupunkia.

Satametriset mallorn-puut kätkivät monenlaisia vaaroja ja kaupungin keskustassa ryhmä löysi Bathorielin mausoleumin. Jonka iso kiviovi oli huolestuttavasti raolla. Seikkailijat joutuivat kuitenkiin vetäytymään pikaisesti kun Timo oli lähellä kuolla jättilepakkojen hyökkäyksessä.

Seuraavana päivänä ryhmä palasi kaupungille ja tutki sen ulompia rakennuksia. Taisteltuaan urheasti tuhatjalkaisia, jättihämäkkejä ja vihreitä urukkeja vastaan kohtalo kuitenkin vaati veronsa. Eetun onni loppui järkyttävästi hänen yrittäessä kiivetä alas jättimäisen puun latvasta. Seitsemänkymmenen metrin pudotus tappoi hänet hetkessä.

Sessio 6

Ryhmä: Amazon, Andy (RIP), Kalle (RIP), Reynolds, Timo

Ryhmä palasi muurin takaa kentaurien kylälle ja sai kuulla että jokin paha voima oli vienyt Levin. Seikkailijat lähtivät oitis kohti haltioiden kuolutta kaupunkia ja Bathorielin mausoleumia.

Mausoleumi osoittautui olevan sokkelo täynnä salaisia ovia, ansoja ja muita vaaroja. Kukistettuaan hiisiä ja haudanryöstäjiä, ryhmän uusin jäsen Kalle menehtyi yllättäen, ansoitetun aarrearkun, myrkkyneulaan.

Hieman myöhemmin ryhmä löisi eksyneen haudanryöstäjän, Andyn, joka oli muita ystävällisempi ja he sallivat hänen liittyä heidän ryhmäänsä. Hetkiä myöhemmin ryhmä onnistui pelastamaan haavoittuneen haudanryöstäjän, Amrakin, hiisien kynsistä.

Andyn aika ryhmässä oli kuitenkin lyhyt ja hän kuoli hetkiä myöhemmin isossa taistelussa haudanryöstäjiä vastaan. Amrak päätti kuitenkin jatkaa ryhmässä.

Seikkailijat onnistuivat kartoittamaan suuren osan mausoleumin etelä-osasta.

Sessio 7

Ryhmä: Nob

Tällä kertaa Nob löysi itsensä, pitkän ryyppyretken jälkeen, Lankhmarin rannikkokaupungista. Siellä hän, raitistuttuaan, sattumalta pääsi synkän salaliiton jäljille. Ja kesken vallitsevan ruttoepidemian ja sekasorron, johti satojen kaupunkilaisten joukut katakombeihin, taisteluun Ariochin kaaos-kulttia vastaan, kaupungin palaessa heidän yllä.

Sessio 8

Ryhmä: Amrak, Reynolds, Timo

Tietäjien ollessa poissa, soturit päättivät seurata vanhaa tietä joen yli kaakkoon. Joen toisella puolella he löysivät useita hautakumpuja läheisissä kukkuloissa. Lyhyen väittelyn jälkeen he päättivät tutkia isointa hautaa joka oli merkitty nimellä Alastor.

Vuosisatoja vanhassa haudassa he löysivät runsaasti haudattuja sotureitai, mutta ei mitään arvokasta. Ainoan poikkeuksen muodosti yksi karmea huone, jonka seinät oli koristeltu pääkalloilla, joka sisälsi myös upean kultaisen kypärän jalustalla.

Asetelma herätti heti Amrakin epäilyt ja muiden kehoituksesta Reynolds päättikin yrittää lassota aarteen oviaukosta käsin. Heti köyden pudottaessa kypärän jalustalta painava rautakalteriovi tukki oviaukon ja katto alkoi laskea. Soturimme katsoivat pettyneinä kun kypärä hitaasti murskaantui kivikaton alle.

Timo ei kuitenkaan antanut periksi ja löysikin nopeasti naamioidun avaimen pronssipatsaan vyöstä. Timon inspiraatio jatkui ja hetken karttaa tutkittuaan hän löysi myös huolellisesti piilotetun avaimenreiän läheisessä seinässä.

Salaoven takaa ryhmä löysi jyrkät rappuset jotka johtivat alas, todelliseen hautakammioon. Avattuaan ison kivisarkofaagin ryhmä löysi lopulta etsimensä aarteet. Valitettavasti arkku sisälsi myös kolme epäkuollutta kammotusta jotka murhanhimoisina hyökkäsivät heti kannen auettua.

Usean läheltä piti tilanteen jälkeen soturimme vaikuttivat olevan voitolla kun heidän takaa ilmestyi pimeyteen verhoutunut haamu, joka pelkällä kosketuksella sai Timon vaipumaan syvään tajuttomuuteen. Todettuaan että nuolet eivät vahingoita haamua, Reynolds nappasi epätoivossa arkussa makaavan miekan jonka terä oitis syttyi tuleen.

Miekan avulla Reynolds onnistui karkottamaan haamun ja hän ja Amrak kantoivat toverinsa ulos. Matkalla haamu teki vielä yhden toivottoman yrityksen pysätyttää heidät, mutta Reynolds onnistui kukistamaan sen lopullisesti.

Ulkona, turvassa, Timo virkosi nopeasti ja ryhmä oli juuri lähtemässä kun he huomasivat joukon omituisia ratsastajia tulevan heitä kohti. Joukku osoittautui olevan kuuden soturin partio joka ratsasti isoilla värikkäillä allosauruksilla.

Sotureiden johtaja syytti ryhmää haudan häpäisemisestä ja vaati heitä antautumaan. Ryhmän luovuttaessa aseensa Reynoldsin löytämä miekka herätti muukalaisten keskuudessa hämmästystä ja johtaja totesi että hän saattaa vangit Vanthin kuninkaan eteen, jotta tämä saa päättää heidän kohtalonsa.

Sessio 9

Ryhmä: Amrak, Reynolds, Timo

Sotilaat saattoivat seikkailijamme korkealla kukkulalla sijaitsevaan kylään keskellä autiomaata. Kylän asukkaat näyttivät muodostuvan enimmäkseen maanviljelijöistä ja lammaspaimenista. Vanthin maanviljelijät käyttävät sotilaiden tapaan dinosauruksia työeläiminä ja he komentavat näitä erikoisilla huiluilla. Matkalla he näkivät myös tuhotun paimentolaisleirin jonka asukkaat oli raa'asti murhattu ja osittain syöty.

Iltahämärässä ryhmä löysi itsensä Vanthin kuninkaan edessä. Neuvoteltuaan tietäjänsä ja partion johtajan kanssa kuningas Tharn kuulusteli henkilökohtaisesti ryhmää selvittääkseen heidän motiivinsa. Ryhmän vastaukset vakuuttivat hänet ja hän kertoi taikamiekan, jonka nimi on Vanthin liekki, kuuluneen Vanthin kuninkaalle, mutta että se oli hävinnyt vuosisatoja sitten kuningas Alastorin sekasortoisen valtakauden aikana.

Miekan löytämistä hän piti hyvänä enteenä koska Vanthia uhkaa tällä hetkellä salaperäinen Yog-Sothothin pappi jonka kannattajat ovat valtaneet vanhan linnan koilisessa lähellä punaista jokea. Pappi, joka kutsuu itseänsä Lävistäväksi katseeksi, vaatii veroja ja uskollisuusvaloja kaikilta lähiympäristöstä. Sota vaikuttaa siksi väistämättömältä.

Kuninkaan vakoilijat ovat saanneet selville että pappi on peräisin salaisesta pahan temppelistä joka on piilotettu pohjoisessa sijaitsevaan luolastoon. Tämä luolasto on kuninkaalle ennestään tuttu koska siellä asuu lukuisia muita pahoja olentoja. Kuningas Tharn pyysi täten seikkailijoita todistamaan hyvät aikeensa ja löytämään tämä pahan temppeli ja selvittämään Lävistävän katseen salaisuudet ja mahdolliset heikkoudet.

Seuraavana aamuna samat sotilaat saattoivat ryhmän luolaston läheisyyteen. Seikkailijat tunkeutuivat yhteen luolaan joka osoittautui olevan hiisien asuinpaikka. Siellä he tappoivat kymmeniä hiisiä, pohtivat moraalisia kysymyksiä ja vapauttivat useita ihmisiä (ja yhden urukin) jotka hiidet olivat pitäneet vankeina kidutusluolassaan. Pahan temppelistä he eivät onnistuneet selvittämään mitään uutta, ponnisteluistaan huolimatta.

Sessio 10

Ryhmä: Amazon, Amrak, Nob, Reynolds, Timo

Amrakin, Reynoldsin ja Timon palattua leirille he ilahtuivat huomatessaan että Amazon ja Nob olivat löytäneet paikalle. Nob toi myös tuliaisena hienon taikatikarin jonka ryhmän pelastamat ihmiset olivat lähettäneet heille lahjana.

Samana yönä kaksi partiolla ollutta allosaurusratsastajaa palasivat hädissään ilmoittamaan että suuri joukko sotureita lähestyi idästä. Nob päätti hiipiä lähemmälle vakoilemaan, sillä aikaa kun muut piiloituivat. Sotajoukko osoittautui muodostuvan paimentolaissotureista (osa allosauruksilla) ja suuresta määrästä vankeja (sekä ihmisiä että muita humanoideja) ja suuresta vaunusta jota veti ankylosaurus.

Ryhmä antoi kulkueen ohittaa heidät ja pian oli selvä että ne olivat matkalla luolastoa kohti. Tällä kertaa koko ryhmä päätti seurata heitä.

Luolaston länsiosassa kulkuetta vastassa oli pieni joukku kuparinaamioihin ja tummiin kaapuihin pukeituneita ihmisiä. Osa heistä piti soihtuja ja osa heiluttivat suitsukeastioita, joiden savu sai jopa pimeän ilman värisemään pelosta. Nämä olivat selvästi niitä kultisteja joita ryhmä etsi.

Kun kultistien johtaja alkoi lähestyä (selvästi pelokkaita) paimentolaissotureita, Amrak hiipi eteenpäin, muiden varoituksista huolimatta. Hänen aikomus oli salamurhata johtaja, mutta valitettavasti hän oli liian kömpelö haarniskassaan ja astui oksalle, jonka napsahdus paljasti hänet. Lähin allosaurusratsastaja oli lähellä tehdä iltapalaa Amrakista ennekuin hän ja muut onnistuivat lopulta tappamaan ratsastajan mikä hämmensi allosaurusta joka pakeni metsään.

Ryhmä päätti myös paeta ja Nobin taian ja jalkapiikkien avulla he onnistuivat jättämään seuraajat taakseen. Todettuaan että he olivat nyt täysin eksyksissä metsässä he päättivät yöpyä puissa.

Seuraavana päivänä ryhmä onnistui palaamaan luolastolle, jossa yön tapahtumista oli enää vain veritahra ja pari katkennutta oksaa todisteena. Ryhmä löysi eteläseinämän keskeltä luolan sisäänkäynnin, jonka he nopeasti totesivat olevan osa heidän aikaisemmin tutkimaa luolastoa. Ryhmä jatkoi luolaston kartoittamista ja tappoi ohimennen kymmenittäin suurhiisiä. Sotureita, naaraita ja poikasia.

Lopulta seikkailijamme seisoivat Suurhiisien päälikön edessä ja hän osoittautui olevan vaikeampi vastustaja, mutta lopulta hänkin kaatui heidän miekkojen edessä.

Sessio 11

Ryhmä: Amrak, Nob, Reynolds, Timo

Ryhmän vetäessä henkeä taistelun jälkeen, heitä lähestyi yllättäen sama urukki, Cezar, jonka he olivat eilispäivänä pelastaneet suurhiisien tyrmästä. Cezar oli pannut merkille että seikkailijoilla ja hänellä on osittain samat tavoitteet ja siksi hän ehdotti yhteistyötä.

Cezar lupasi näyttää ryhmälle salaisen tien kultistien luolastoon, jos seikkailijat lupasivat tappaa kaikki kultistit ja sen jälkeen lähteä luolilta eikä koskaan palata. Hetken keskusteltua keskenään ryhmä suostui Cezarin ehdotukseen.

Cezar vei ryhmän syvälle metsään suurelle kivikasalle, jonka alta paljastui ahdas käytävä syvälle maan uumeniin. Laskeuduttuaan satoja metrejä ryhmä löysi itsensä kosteasta tunnellista joka ainakin osittain oli työstetty käsin. Cezar johti ryhmää itsevarmasti eteenpäin kunnes hänelle yllättäen sattui vahinko ylittäessä kuilua ja hän putosi pimeyteen.

Tämän jälkeen tilanne muuttui nopeasti painajaismaiseksi. Nob oli lähellä päätyä mustakalaihmishirviön lounaaksi ja Timo joutui lähes yksin selviytymään sairastuneita kannibaaleja vastaan, muun ryhmän ollessa jumissa huteralla köysisillalla. Nob osoitti kuitenkin huomattavaa rohkeutta säntäessään apuun.

Matkalla ryhmä onnistui myös pelastamaan nääntyneen kaivostyöläisen ja tappamaan useamman kultistin, joiden kaavut ja naamiot he ottivat omaan käyttöön. Nob onnistui lumoamaan yhden kultisteista ja tämä yhdessä kaivosorjan kanssa antoi ryhmälle hyvän kuvan mistä täällä oli kyse.

Kultti joka ennen oli omistautunut Ariochin palvontaan, oli Lävistävän katseen tulon myötä ryhtynyt palvomaan Yog-Sothothia ja heidän tavoite on kutsua tämä suuri muinainen meidän ulottuvuuteen. Lävistävä katse väittää olevansa Yog-Sothothin lapsi ja perillinen.

Rituaalissa kultti tarvitsee suuren määrän sinistä kristallia jota löytyy tästä kaivoksesta. Useita satoja orjia on viimeisen vuoden aikana tuoto tänne kaivamaan sitä esille. Monet heistä ovat menehtyneet, julmista olosuhteista johten ja koska sinisen kristallin pöly on hyvin myrkyllistä, mutta osa heistä ovat vähitellen muuttuneet kammottaviksi hirviöiksi.

Ikuisuuden jälkeen ryhmä onnistui lopulta löytämään tiensä ylös kaivoksesta ja sisään kultin luolastoon. Kultin vartijoina toimivat luurangot ja zombiet olivat mukavaa vaihtelua kaivoksen kauheuksiin.

Sessio 12

Ryhmä: Amrak, Nob, Reynolds, Timo

Ryhmä jatkoi kultistien luolaston tutkimista. Koska he kaikki olivat pukeutuneet kultistien kaapuihin he onnistuivat yllättämään kaikki ne akolyytit ja adeptit joihin he törmäsivät. Nob, Timo ja Amrak yrittivät kuulustella yhtä kultistia saadakseen tietoa, mutta valitettavasti tämä yksilö oli hyvin tottunut kipuun ja vastusti kaikkia heidän kekseliäitä kidutustapoja kuolemaan asti.

Lopulta ryhmä kuitenkin löysi kultin temppelin, jossa he astuivat suoraan papin, Barnabaksen, ansaan ja joutuivat taistelemaan tämän lisäksi zombie-luurankoarmeijaa vastaan. Pappi osoittautui olevan paha vastustaja ja hänen loitsunsa lamauttivat sekä Nobin että Amraksen pelosta. Onneksi Timo ja Reynolds pysyivät järjissään ja onnistuivat lopulta kukistamaan kaikki epäkuolleet. Valitettavasti pappi ehti paeta taikajuoman avulla kun hän huomasi häviön lähestyvän.

Taistelun jälkeen ryhmä tutki papin asuintilat ja löysi, muiden aarteiden lisäksi, pahan taikakirjan (De Vermis Mysteriis) ja Lävistävän katseen päiväkirjan. Kaiken tämän jälkeen ryhmä päätti palata löytämänsä kanssa Vanthin kuninkaan luokse.

Sessio 13

Ryhmä: Amrak, Reynolds, Timo

Vanthin kuningas, Tharn, ja hänen neuvonantajansa huolestuivat suurestipäiväkirjan sisällöstä. Kuningas ilmaisi kiitollisuutensa seikkailijoita kohtaan ja pyysi heitä osaksi hänen neuvostoa.

Vanthin tilanne on vaikea. Lävistävän katseen suunnitelma kutsua suuri muinainen tähän ulottuvuuteen on pysäytettävä, mutta kuninkaan joukot eivät tällä hetkellä pysty suojelemaan edes koko valtakuntaa, vielä vähemmän hyökkäämään vihollisen linnoitusta vastaan.

Yöllä kaikki kuninkaan talossa heräsivät kauheasta huudosta. Kuninkaan tietäjä, Caliban, oli yrittänyt lukea Lävistävän katseen mieltä päiväkirjan läpi ja onnistunut melkein liian hyvin. Viime hetkessä Caliban oli menettänyt tajuntansa ja siten katkaissut yhteyden.

Vaikka Lävistävän katseen mieli ei ole lainkaan ihmismäinen, onnistui Caliban kuitenkin lukemaan siitä pari asiaa. Sinisen kristallin lisäksi Lävistävä katse tarvitsee jotakin muuta voidakseen suorittaa rituaalin. Hänen kätyrinsä etsivät (kaivavat) kuumeisesti tätä esinettä yötä päivää. Lävistävän katseen mielessä Caliban näki suuren sinisen ikkunan jonka toisella puolella vilahti jotain aivan kammottavaa...

Seuraavana aamuna sotaneuvosto päätti että kuninkaan tytär, prinssi Irulan, johtaa joukkonsa itään päin vahvistaakseen itätietä, mahdollisesti selvittäen vihollisjoukkojen liikkeet. Samaan aikaan seikkailijat suuntaisivat etelään kohti Tuhannen askeleen majataloa, joka sijaitsee Vanthin etelätien ja Khazanin tien risteyksessä.

Matkalla seikkailijat pysähtyivät Balmoralin kylässä selvittämässä miksi kylä oli jättänyt huomioimatta kuninkaan käskyn nostoväen kutsumisesta. Lyhyen väittelyn jälkeen ryhmä onnistui suostuttelemaan kylän vanhimmat tottelemaan kuninkaan käskyä.

Hetken jatkettua matkaansa, ryhmä joutui yllättäen väijytykseen. Nuolisade kaatoi Timon hevosen ja hetkeä myöhemmin myös Amrakin ja Reynoldsin ratsut. Hyökkääjät osoittautuivat olevan paimentolaissotureita, ylipappi Barnabaksen, kommennon alla. Vaikka tämä käytti kaikkia taikavoimiansa seikkailijoita vastaan onnistuivat nämä lopulta kukistamaan hyökkääjät. Amrak lävisti lopulta miekallaan Barnabaksen mahan ja päätti tämän kurjan elämän.

Ryhmä jatkoi matkaansa paimentolaisilta otetuilla strutsin kaltaisilla kaksijalkaisilla dinosauruksilla ja saapuivat lopulta Tuhannen askeleen majatalolle ennen iltamyöhää. Siellä he tutustuivat ensimmäiseksi majatalon renkiin, jättiläiseen Gorm, ja tämän lemmikkisuteen, Fenris.

Majatalossa ryhmä tutustui niin vihamielisiin hiisiin, kun yliystävällisiin peikkoihin. Lopulta ryhmä päättyi keskusteluun Thufir Hawatin kanssa. Tämä kääpiö oli päätynyt majatalolle etsiessään serkkuansa, tunnettua lasimestaria, joka oli hävinnyt täällä päin. Thufir liittyi ryhmän seuraan kuullessaan heidän olevan menossa takaisin Vanthiin seuraavana aamuna

Syömisen ja juomisen lomassa Timo onnistui saamaan viehättävän tarjoilijattaren, Melisandran, huomion ja kutsun tämän huoneeseen myöhemmin yöllä. Reynolds taas keskusteli pitkään majatalonpitäjän, Cliff Leen, kanssa. Tämä amerikkalainen palkkionmetsästäjä oli joutunut tähän ulottuvuuten tutkiessaan okultin kultin toimia sisällissodanjälkeisessä Texasissa. Kuultuaan ryhmältä heidän kokemuksista Lävistävän katseen kultin kanssa, Cliff kiinnostui sen verran että hän lupasi seikkailijoille tukensa jos he lähettävät hänelle tiedon kun lopullinen taistelu on ovella.

Sessio 14

Ryhmä: Amrak, Reynolds, Timo (RIP), Melisandra

Seikkailijat palasivat seuraavana päivänä Vanthiin yhdessä kääpiön, Thufir Hawatin, kanssa. Matkalla he ohittivat Balmoralin nostoväen.

Ryhmän saavuttua perille kuningas Tharn kokosi oitis sotaneuvoston käsittelyyn. Useita pakolaisia oli saapunut kuninkaan luokse edellisenä päivänä ja heidän uutiset olivat huolestuttavia.

Eräs nuori tyttö Camaelin kylästä kertoi että Lävistävän katseen sotaherra, Musta käsi, oli saapunut heidän kylään pari viikkoa sitten ja viennyt kaikki miehet mukanaan vankeina. Musta käsi oli kysynyt paljon läheisistä Forinthin raunioista. Kun Musta käsi palasi seuraavana viikkona viemään naiset ja lapset, tytön äiti oli auttanut lapsensa pakenemaan ja maksanut siitä hengellään.

Yöllä Reynolds kävi ulkona virtsaamassa ja huomasi kuunvalossa liikettä tasangolla idässä. Yhdessä vartiokapteenin kanssa hän löysi kaljun, rähjäisen ja verisen, miehen joka vain ehti sanoa että hänella on viesti kuninkaalle ennen pyörtymistä.

Hovin herättyä Timo oli hyvin epäileväinen miehen motiiveista ja olisi halunnut kuulustella tätä erikseen. Kuninkaan saavuttua paikalle ja hänen lähestyessä miestä, Timo huomasi jotakin miehessä ja loikkasi suojaamaan kuningasta. Tämä urhea teko pelasti epäilemättä kuninkaan hengen, sillä samana hetkenä mies rikkoi suussa piillottamansa ampullin ja puhalsi pilven sinistä kristallipölyä kuningasta kohti.

Vahvat kouristukset järisyttivät salamurhaajan ruumista, joka nopeasti sortui, kymmenien lonkeroiden kasvaessa siitä ulos. Hetken kuluttua kauhistuneen hovin edessä makasi, ihmisen sijaan, sätkivä mustekalakammotus. Muiden seistessä jähmettyneinä kauhusta, Amrak ja Reynolds pilkkoivat sen nopeasti palasiksi.

Timon kuolinkamppailu kesti vain muutaman minutin, kuninkaan, hovin ja tovereiden seuraessa sitä mykkinä vieressä. Tämän jälkeen ei kukaan enää kyyseenalaistanut Lävistävän katseen pysäyttämisen tärkeyttä. Myös Thufir Hawat, joka oli hyvin otettu Timon rohkeudesta, vannoi taistelevansa seikkailijoiden vieressä.

Seuraavana aamuna outu matkaaja ratsasti Vanthiin. Tarjoilijatar Melisandra, Tuhannen askeleen majatalosta, oli päättänyt seurata Timoa, mutta saapui nyt sopivasti tämän hautajaisiin. Kuninkaan käskystä, Timo Väinämöinen haudattiin kuninkaallisten palvelijoiden joukkoon, kuninkaallisen kryptan läheisyydessä.

Hautajaisten jälkeen seikkailijat johtivat suurimman osan Vanthin joukoista itäänpäin, Etrandin vahtitornille. Kuningas liittyisi heidän seuraan kun loput hänen kansasta on turvassa Benzenin linnoituksessa.

Ryhmä saapui iltapäivällä Etrandin vahtitornille ja löysi sieltä prinssi Irulanin jalkaväen. Prinssi itse oli johtanut allossaurusratsastajansa itäänpäin yrittääkseen selvittää vihollisen aikeet.

Hetkeä myöhemmin lähetti saapui täyttä vauhtia idästä. Prinssi oli tulossa takaisin ja hänen perässä Musta käsi ja suuri osa Lävistävän katseen joukoista. Seikkailijat ryhtyivät heti valmistelemaan tornin ja tien puolustamista.

Sessio 15

Ryhmä: Amrak, Reynolds

Amrak ja Reynolds seikkailivat unimaailmassa, todistivat maailmanlopun ja auttoivat herättämään uinuvan jumalan.

Sessio 16

Ryhmä: Amrak, Melisandra, Nob, Reynolds

Taistelu Etrandin vahtitornilla oli raivoisa, ja on mahdollista että Lävistävän katseen joukut olisivat vienneet voiton, ellei Nob olisi ratsastanut apuun.

Reynolds oli juuri joutunut lähitaisteluun tyrannosaurus rexillä ratsastavan Mustan käden kanssa, kun Nobin kutsuma tulielementaali syöksyi maasta tulivuorenpurkauksen lailla. Jättimäinen tulihirviö teki nopeasti selvää Mustasta kädestä ja tämän palaneista jäännöksistä selvisi ainoastaan hänen ylimitoitettu levyhaarniskan hanska, jonka Nob omi.

Sattumankauppana tyrannosaurus oli selvinnyt mittelöstä ja Reynolds osoitti jälleen uhkarohkeutensa lähestymällä sitä ja kesyttämällä sen.

Taistelun jälkeisessä sotaneuvoston kokouksessa Nob kertoi selvittäneensä mitä Lävistävän katseen joukot etsivät Forinthin-raunioista. Taistelussa vangitut paimentolaispäällikköt kertoivat että Lävistävä katse pitää heidän läheisiään panttivankeina ja Thufir Hawat sai tietää että Lävistävän katseen palveluksessa on useita kääpiöitä, joista joku voi hyvin olla hänen serkkunsa.

Sotaneuvosto päätti pikaisesti että seikkailijat ja Thufir Hawat lähtevät oitis kohti Forinthin-raunioita, sillä välin kun Prinssi Irulan jää odottamaan kuninkaan saapumista.

Myöhemmin yöllä ryhmä kohtasi Forinthin-raunioissa Lävistävän katseen "merkityt". Hänen fanaattisimmat kätyrit, jotka uskonnollisessa innossaan ovat tatuoinneet hänen merkkinsä otsaansa musteella joka on valmistettu sinisen kristallin pölystä.

Seikkailijoiden saapuessa paikalle kultistit olivat juuri löytäneet kammion jossa Forinthin palantiri on vuosisatojen ajan makanut kätkettynä. Palantirit olivat haltioiden näkijäkiviä, jotka mahdollistivat kiven haltijan nähdä ajan ja ulottuvuuksien taakse.

Ryhmä yritti aluksi narrata kultisteja ja esintyä heidän veljinään. Valitettavasti Nob päätti tässä kohtaa pukea Mustan käden hansikkaan ja huomasi että sitä ei pysty poistamaan. Vielä harmillisempaa oli että kultistit eivät uskoneet seikkailijoiden juoneen ja hyökkäsivät.

Nämä 13 kultistia osoittauttuivat poikkeuksellisen vaikeiksi vastustajiksi. Paitsi että he taistelivät hyvin, sininen pöly sai heidät muuttumaan hirviöksi kuolinhetkenään ja jatkamaan hyökkäystä.

Seikkailijat vetäytyivät nopeasti maan pinnalle ja Nobin kutsuma maa-elementaali onnistui lukitsemaan suurimmaan osan kultisteista maan alle. Ryhmää ulos seuranneet kultistihirviöt kuolivat nopeasti, mutta ne ehtivät vahingoittaa Melisandraa vakavasti. Jalo Amrak riensi apuun ja yllättyi suuresti kuin Melisandran succubus-vaistot ottivat vallan. Melisandra oli kohta paremmassa kunnossa kuin koskaan ja hämillään oleva Amrak tunsi itsensä sekä tyydytetyksi, että oudon heikoksi.

Ryhmä ei kuitenkaan ehtinyt hengähtää tämän enempää koska samana hetkenä kiviovi lensi kappaleiksi ja ulos vyöryi jäljellä olevian kultistien muodostama jättimäinen, juoksujalkainen, kammotus. Taistelu jatkoi raivolla.

Nobin ohjaama maa-elementaali kävi lähitaistelua hirviön kanssa, muiden ampuessa sitä kymmennillä nuolilla. Hirviö omasi kuitenkin vielä jonkinlaisen pahan älyn, koska ei kestänyt kauan ennenkuin se huomasi että Nob oli vastustajien heikoin lenkki. Ilman Amrakin pikaista väliintuloa, tietäjä olisi varmasti kaatunut, nyt Amrak onnistui kantamaan hänet turvaan ilman että Nob menetti hallinnan maa-elementaalista.

Lopulta seurueen yhteiset hyökkäykset kaatoivat hirviön ja se räjähti levittäen sinistä kristallipölyä kauas ympäriinsä. Ryhmän onneksi Nob älysi ohjata maa-elementaalin suojamaan heitä myrkylliseltä pölyltä.

Vastustajien hävittyä Nob otti palantirin hallintaansa.

Sessio 17

Ryhmä: Amrak, Melisandra, Reynolds

Ryhmä päätti palata Etrandin-vahtitornille. Suunnitelma muuttui kuitenkin kun seikkailijat huomasivat että Reynoldsin T-Rex oli syönnyt Amrakin ja Melisandran gallimimukset ja nukkui nyt syvästi. Uupuneina seikkailijat pystyttivät leirin samaan paikkaan.

Seuraavana aamuna seikkailijat huomasivat että Nob oli lähtenyt yön aikana ja jättänyt pussin Ibn Ghazin-jauhetta ja kuparitorven Amrakille. Loput ryhmästä jatkoi (osittain) jalan matkaansa Etrandin vahtitornille ja saapui perille keskipäivän jälkeen.

Prinssi Irulan oli saannut tietoa että kuningas saapuisi paikalle illalla ja että sotaneuvosto kokoontuisi silloin. Seikkailijat ottivat tilausuuden levätä ja täydentää varusteitaan. Amrak otti myös tilausuuden sparrata prinssi Irulanin kanssa.

Kuninkaan seurue saapui illalla, mukana Caliban, kuninkaan tietäjä. Sotaneuvosto kokoontui samantien tornin päähuoneessa. Hyvät uutiset olivat että seikkailijat olivat onnistuneet pitämään palantirin Lävistävän katseen käsistä ja että kuningas oli onnistunut keräämään ennemän joukkoja kokoon.

Huonot uutiset olivat että Nob ja palantiri olivat hävinneet ja että Lävistävä katse nyt oli tietoinen häviöstään Etrandin-vahtitornilla ja ehkä myös Forinthissa. Caliban lisäsi vielä tähän että mikäli Lävistävä katse on valmis suorittamaan rituaalin on otollisin ajankohta taikuudelle täysikuun aikana, kolmen päivän päästä.

Raskaalla mielellä kuningas päätti että hän johtaisi pääjoukon Lävistävän katseen linnaa kohti heti aamulla, mikä tarkoittaa että hyökkäys voisi alkaa vasta kolmantena päivänä. Samaan aikaan prinssi Irulan johtaisi pienemmän ryhmän, koostuen seikkailijoista, kääpiöstä ja kolmesta muusta miehestä, pikaisesti erämaan läpi, linnan lähistölle, etsimään salaista käytävää linnaan.

Seuraavana iltana prinssi Irulanin joukko oli saavuttanut linnan. Yöllä joukon yllätti tiedustelupartio linnasta, mikä johti veriseen taisteluun pimeässä. Ryhmä onnistui hiljentemään kaikki vastustajansa, mutta menetti samalla yhden prinssin miehistä.

Toisen päivän aamuna ryhmä aloitti etsinnän linnan ympäristössä sijaitsevissa lukuisissa luolissa. Iltaan mennessä ryhmä oli edennyt punaisen joen rannalla sijaitseviin luoliin, tähän asti löytämättä yhtään mitään. Ryhmä päätti jatkaa työtä yöllä ja keskiyön aikaan Amrak teki lopulta löydön.

Syvällä joenvarren kalkkikivi-luolassa Amrak huomasi veistettyjä piirteitä useassa stalagmiittissa, eikä kestänyt kauan ennen kuin hän päätti että oli kyse jättimäisistä shakkinappuloista. Thufir Hawat julisti nopeasti että tämän oli pakko olla se mekanismi joka avaisi linnan pakoreitin oven.

Mekanismi osoittautui jättimäiseksi shakkipulmaksi ja sen ratkaiseminen kesti useita tunteja. Kun Reynolds lopulta työnsi kuningattaren oikeaan asemaan, kuului luja rattaiden ja vastapainojen kolina ja osa seinästä vierähti sivuun paljastaen käytävän.

Seikkailijat päättivät levätä ja odottaa kuninkaan hyökkäystä ennen tunkeutumista linnaan.

Sessio 18

Ryhmä: Amrak, Melisandra, Reynolds

Seikkailijat nukkuivat huonosti ja näkivät outoja enneunia. Seuraava päivä sarasti sateisena ja ukkoisena. Kuninkaan joukut olivat piirittäneet linnoituksen, taistelua käytiin lähinnä katapulteilla ja jousilla.

Ryhmä yllättyi kun Cliff, Gorm ja Fenris ilmeistyivät paikalle. Cliff kertoi että Nob oli lähettänyt heidät auttamaan taistelussa Lävistävää katsetta vastaan.

Lisäjoukoista rohkaistuneena ryhmä palasi luolaan ja seurasi salaista käytävää linnaa kohti. Useassa kohdassa käytävä oli vuosien varrella romahtanut ja kivien siirtämisessä kului kallisarvoista aikaa. Lähellä linnaa käytävä jakaantui kahteen suuntaan joista yksi oli tukittu, lyhyen neuvottelun jälkeen ryhmä päätti seurata avointa käytävää.

Käytävän uloskäynti osoittautui olevan linnoituksen itä-seinämässä sijaitsevassa korkeassa tornissa. Seikkailijat naamioivat itsensä pukemalla kultistien kaavut ja onnistuivat täten huijaamaan tornia vartioivia paimentolaissotureita.

Sisäinen muuri jakoi linnoituksen kahtia ja seikkailijat, Thufir ja Cliff päättivät suunnata kohti pohjoista puoliskoa jossa itse linna sijaitsi, sillä aikaa kun prinssi Irulan ja hänen miehensä, sekä Gorm ja Fenris, yrittäisivät avata linnoituksen portin ja laskusillan.

Lähes autiolla linnanpihalla seikkailijat näkivät nopeasti pystytetyn työmaan jossa yksinäinen kääpiö seppä työsti outoja rattaita. Thufir yritti tervehtiä lajitoveriaan mutta sai vain hyytävän, sinihohtavan, tuijotuksen vastaukseksi ennen kuin seppä jatkoi työtään.

Pihan länsipuolelle rakennettu suuri lato herätti myös kysymyksiä. Rakennus oli ilman ainuttakaan ikkunaa ja sen suuri kaksoisovi oli suljettu suurella palkilla ulkopuolelta käsin. Rakennuksesta virtaava kamala löyhkä sai pelaajat ohittamaan sen nopeasti.

Linnan eteisessä seikkailijat hoitivat nopeasti päiviltä kaksi, unista, kultistia. Näky linnan pääsalissa yllätti seikkailijat täysin. Korkea katto oli jättimäinen lasimaalaus, valmistettu kokonaan sinisestä kristallista. Maalauksen motiivi oli epäselvä, mutta oudot geometriset muodot olivat huolestuttavia.

Huolestuttava oli myös lattiaan asenettu suuri metallinen koje. Kokoelma erikokoisia rattaita ja ketjuja, jonka keskeltä nousi korkea pylväs, jonka päässä suuri lasinen sfääri. Pylvään alttari, tai peti, ja laitteen reunustalla istuimia, joiden remmit ja tangot, antoivat hälyttävän, seksuaalisen, vaikutelman.

Seikkailijoiden astuessa sisään he luulivat salin olevan tyhjä, mutta he pelästyivat pahan kerran kun heidän ohitse laahusti vaivainen ja samalla hirvittävä olento. Hän oli joskus ollut kääpiö, mutta nyt hän oli vain etanankaltainen kuori entisestään. Seikkailijoiden tuijottaessa tämä olento jatkoi työtään, rattaita hienosäätäen, heistä välittämättä.

Kuusi muuta samankaltaista kammotusta liikkui ympäri huonetta ja kattoa. Näiden keskeltä Thufir tunnisti serkkunsa ja menetti toivonsa, ja melkein järkensä. Lopulta seikkailijat saivat hänet rauhoitettua ja hänen taouttua nyrkkinsä verisiksi lattia vasten, he pystyivät jatkamaan.

Löydettyään oven salin oikealla sivulla, seikkailijat nousivat toiseen kerrokseen. Sieltä he löysivät Lävistävän katseen tyhjän makuuhuoneen. Huoneen merkittävin piirre oli lukupulpetilla makava suuri kirja, jonka Amrak oitis poimi mukaansa.

Ikkunasta seikkailijat huomasivat Lävistävän katseen ja neljän kultistin lähestyvän pihalta päin. Muiden paetessa ikkunasta ulos, Melisandra päätti jäädä. Ei kestänyt kauan ennen kuin kultistit astuivat huoneeseen, ilmeisesti kirjaa hakemaan. Melisandra onnistui kukistamaan nämä kultistit, vaikka ne olivat yllättävän vastustuskykyisiä hänen voimiaan vastaan.

Salissa muut kultistit köyttivät parhaillaan nuoria alastomia naisia kojeeseen mestarinsa valvovan katseen alla. Melisandra hiipi ulos salin parvekkeelle ja onnistui ampumaan nuolen suoraan Lävistävän katseen otsaan. Mutta kuten monet hänen seuraajistaan, Lävistävä katse ei ollut enää ihminen (ehkä hän ei koskaan ollut). Hänen kallo halkesi auki, sylki nuolen ulos, ja paikkasi sitten itsensä.

Hänen kääntäessä siniset kristallisilmänsa Melisandraa kohti, Melisandra ymmärsi lopulta miksi hänet kutsuttiin Lävistäväksi katseeksi.

Sillä välin linnanpihalla. Amrak uhmasi ladon löyhkää ja aukaisi oven. Lato oli suurilta osin tyhjä. Lattia oli poljettua heinää ja oikealla oven sisäpuolella makasi iso kasa kuolleita lehmiä, lampaita ja ihmisiä. Kaikki kalmankalpeita ja täynnä verisiä imukupinmerkkejä.

Vaikka lato oli tyhjä, tunnisti Amrak pahan läsnäolon ja ehkä tämä sai hänet loikkaamaan sivuun kun suuri näkymätön kauhu ryntäsi häntä kohti ja suoraan ovesta ulos. Olento oli itse asiassa niin suuri että osa seinästä halkesi myös. Muut ryntäsivät apuun ja kaikki yrittivät taistella olentoa vastaan, mutta näkymättömänä tämä osoittauti vaikeaksi.

Seikkailijat olisivat luultavasti kuolleet elleivät Reynolds ja Amrak olisivat muistaneet unensa. Reynoldsin oikean käden outo merkki pelotti selvästi olentoa ja Amrak lausui kissojen muinaisen nimen ja kutsui siten linnan kaikki kissat apuun.

Kymmenien kissojen takertuessa näkymättömään olentoon, seikkailijat saivat apua tähtäämisessä ja tällä kertaa heidän nuolensa ja laukauksensa osuivat. Kissojen apu oli kuitenkin hetkellistä ja ei kestänyt kauan ennen kuin olento oli karistanut viimeisen kissan.

Juuri silloin Amrak muisti Nobilta saamansa Ibn Ghazin-jauheen. Hän ryntäsi ylös lähimpään porttitaloon ja sen katolta hän levitti kuparisen torven avulla jauhetta ilmaan.

Se kauhu minkä jauhe paljasti on vaikea kuvailla. Suurempi kuin elefantti, seitsemän jalkaa, sen keho oli rykelmä lonkeroita, ja niiden keskellä kasvot. Ihmisen kasvot, Lävistävän katseen kasvot.

Ehkä se oli koska hän ei ole ihminen, tai ehkä se oli koska hän itse omistaa samanlaisia voimia, tai ehkä se oli vähän molempia. Oli miten oli, Melisandra onnistui vastustamaan Lävistävän katseen hypnoottista katsetta, ja vieläpä pitämään tämän salassa häneltä.

"Tule alas lapsoseni", Lävistävä katse kutsui, "Riisu vaatteesi". Kaiken tämän Melisandra teki, samalla piillottaen miekkansa selkänsä taakse.

"Ota paikkasi", Lävistävä katse komensi, samalla osoittaen kojeen keskellä olevaa alttaria. Melisandran lähestyessä Lävistävä katse poisti valkoiset kaapunsa.

Hänen pää ja kädet olivat ihmismäisiä, mutta kaikki muu olli painajaista. Sen jalat olivat mustan turkin peittämiä ja muistuttivat vuohen tai dinosauruksen jalkoja. Sen rintakehä oli silmien ja suiden peittämä ja sen mahasta kasvoi rykelmä monisävyisiä lonkeroita.

Melisandra paljasti miekkansa ja upotti sen kahvaan asti tämän epäsikiön rintaan.

Ulkona jokin vei hirviön huomion, se pysähtyi, ikään kuin shokissa. Juuri tällöin Reynolds laukaisi ratkaisevan nuolen joka osui suoraan olennon päähän, silmään.

Olento päästi kamalan huudon, hoiperteli kohti ulkomuuria, kiipesi pari kerrosta ylös tornia pitkin, huusi jälleen, putosi, ja katosi ikiajoiksi.

Isku oli selvästi vakava. Mutta henki pihisi vielä Lävistävän katseen hirviömäisessä kehossa. Ennen kuin hirviövelho ehti lausua sanaakaan Melisandra lukitsi huulensa hänen ihmissuun yli ja päästi vapaaksi sen pedon joka oli asunut hänen sisällä pienestä asti.

Olennon kaatuessa vahva salamanisku lävisti linnan lasikaton, tuhoten sen ja polttaen kaiken sisäpuolella. Melisandra oli ainoa selviytyjä linnasta ja hetkeä myöhemmin hän astui ulos liekeistä. Täysin alastomana ja täysin vahingoittumattomana. Uhkuen petomaista voimaa.

Vaara oli ohi, sota oli ohi.

Sessio 19

Ryhmä: Amrak, Melisandra, Reynolds

Voitosta sekaisin, kuningas Tharn palkitsi seikkailijat arvonimillä ja läänityksillä. Hänen suunnitelma: palauttaa vanhan Vanthin loisto.

Pohjoisen linnan herttua, Amrak, sai Lävistävän katseen entisen linnoituksen ja ympäröivät maat. Forinthin herttuatar, Melisandra, sai Forinthin raunioita ympäröivän alueen. Kunniaherttua, Reynolds, kieltäytyi omasta läänistä.

3147 K*

Amrak korjasi sodassa syntyneet vauriot, palkkasi sotilaita ja aloitti avokätisen perinteen talvi- ja kesäjuhlista kaikille alamaisilleen.

Melisandra pystytti tulevan linnoituksen ensimmäiset rakennukset, rakensi paaluaidan ja palkkasi sotilaita.

Reynolds toi hevosia Amrakille muurin toiselta puolelta.

* Khazanin ajanlaskua

3148 K

Amrakin läänin sato epäonnistui, mutta hän esti nälänhädän laskemalla veroja. Amrak otti myös Calibanin pojan (Duncan) palvelukseen tietäjänä. Hevosien siittäminen epäonnistui tänä vuonna.

Melisandra rakensi teitä kyliensä välillä ja jatkoi linnoituksen pystyttämistä.

Reynolds teki sopimuksen Cliff Leen kanssa tuliaseiden valmistuksesta. Perusti työpajoja Forinthiin ja palkkasi kääpiö-aseseppiä ja ihmis-oppipoikia.

3149 K

Amrak lähetti Duncanin etsimään hänelle sopivaa vaimoa. Tietäjä palasi syksyllä mukanaan 17 vuotias Alexandra, Khazanilaisen kauppiaan vanhin tytär. Tyytyväinen kuningas suoritti vihkiseremonian. Suuri ryhmä uudisasukkaita saapui ja perusti oman kylän.

Melisandra rakensi, muiden projektien ohella, päällystetyn tien läheiseen Camaelin kylään jossa se yhdistyy kuninkaan tiehen.

Reynoldsin asevalmistus siirtyi tutkimusvaiheeseen.

3150 K

Amrakin vaimo Alexandra synnytti pariskunnan ensimmäisen lapsen. Tytär ristittiin Trelaksi. Edellisenä vuonna aloitettu kaivostoiminta tuotti tulosta. Amrakin alamaiset ovat edelleen tyytyväisiä, vaikeista olosuhteista huolimatta.